Valokuvatorstain haaste on sana, moni. Moni kakku päältä kaunis. No niin on ainakin tämä ja sitä paitsi törkeen hyvää sisältä.
Tam 15
Haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008)
“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.”
Joskus joutuu matkustamaan kauas löytääkseen lähellä olevan.
Tam 08
Vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote “… silirimpsis, sileä tie…” Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis. Paul Fagerlund sävelsi.
Ja minähän vastaan haasteeseen! Tie Käsivarresta kohti etelää on sileä ja jäinen.
Jou 19
Valokuvatorstain haaste #113 on lämpö. Sitä tarvitsisin juuri nyt ja sitä tarvitsee myös tämän käyttäjä.
Jou 11
Valokuvatorstain haasteena #112 on pätkä tekstiä.
“Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Toisinaan ihastun mainosteksteihin. Toisinaan sitten taas en. Kuvani kuuluu jälkimmäisiin.
