Ensimmäiset testikuvat todistivat, että L todellakin tarkoittaa Laatua Canonilla. Kuvat on tarkkoja koko polttovälialueella. Tarkoilla tarkoitan siis minulle riittäviä. Linssin pumppuzuumi on tuttu 100-400mm:stä, joten sen kanssa ihmetellessä ei mennyt aikaa lainkaan. Pidän itseasiassa siitä enemmän kuin kierrettävästä zuumista. Polttoväli 28 -300mm kuulosti spekseissä melkoisen erikoiselta ja sitä se tottavie onkin. Tällä putkella kuvaa helposti “melkein kaiken” – maisemista lintuihin. Vaikkei 300mm mikään lintukuvapituus olekaan, saa silläkin hyviä lintukuvia – pitää vaan malttaa mielensä ja korvata puuttuvat millit “jalkazoomilla”. Olen kuvannut 300mm:llä telellä ihan hienoja poseerauskuvia linnuista, ei se pituus tässäkään lajissa vaan se miten putkeaan käyttää.

Valovoima, f/3.5-5.6 riippuen polttovälistä on pikkuisen vähemmän keskimäärin kuin mihin olen tottunut. Markkukakkosen herkkyyden huomioiden sillä nyt ei tunnu olevan kovin suurta väliä. Kun ISO3200 tekee vielä lähes kohinatonta jälkeä ja ylemmäksikin pääsee, niin no problemo. Ja kuvanvakaaja tuntuu olevan varsin onnistunut viritys.

Testikuvasta näkee miten samoilta jalansijoilta voi kuvata erilaisia otoksia.

28-300mm tulee roikkumaan 5DMkII:ni nokalla jatkossa lähes kokoajan, sen verran tehokkaaksi allround-linssiksi tämä on osoittautunut. Mikäli suunnitteilla oleva matkani läntiseen Afrikkaan toteutuu, aion lähteä matkaan vain ja ainoastaan tämän linssin kanssa.

Jatkan testaamista ja myöhemmin tämän kirjoittamista…

My underwater shots taken with Canon 300D & 30D few years ago in Egypt, Hurghada & Sharm el Sheikh. Underwater housing by Ewa-Marine.

Täysikokoinen kenno ja resoluutio antaa niin paljon enemmän mahdollisuuksia kuvatessa, mutta vaatii myös kuvaajalta paljon. Siltä ainakin minusta tuntuu. Tuhannen “markkukakkosella” kuvatun kuvan kokemuksella uskallan sanoa että “elämäni kamera” on nyt käsissäni. Teknisesti en usko tarvitsevani parempaa. Oppisinpa vielä kuvaamaan.

Video-ominaisuuden takia en tätä kameraa hankkinut, todellakaan. Olen aina ajatellut että videokamera on videokamera ja stillkamera on stillkamera. Mutta minkä mahtavan pikkuyllätyksen Canon onkaan kätkenyt 5D MkII:seen! En ole tätäkään ominaisuutta päässyt vielä testaamaan kunnolla mutta muutaman otoksen jälkeen olen häkeltynyt kameran tuottaman videon laadusta. Editointi vaatii PC:ssä säätämistä Canonin kuvaformaattivalinnan myötä. Olen kai pakotettu siirtymään Mac -käyttäjäksi lähitulevaisuudessa. Mikä ei ole kuin rahanmenon takia huono asia.

Näytteeksi Canon 5D MkII:n videokuvan tasosta yksi testiotos juhannukselta. Muista klikata HD-painiketta saadaksesi parasta mahdollista laatua eteesi.

Katso video Youtuben isommassa ikkunassa!

www.youtube.com/watch?v=vlUh07BRKM4

“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.”

Joskus joutuu matkustamaan kauas löytääkseen lähellä olevan.

Valokuvatorstai.

Ja minähän vastaan haasteeseen! Tie Käsivarresta kohti etelää on sileä ja jäinen.

“Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”

Toisinaan ihastun mainosteksteihin. Toisinaan sitten taas en. Kuvani kuuluu jälkimmäisiin.

Tässä kellonomainen aikakone, jossa pyörimällä aika pysähtyy. Ainakin liike välillä.