Heinäkuun lopussa sain pakkomielteen, joka koitui hupaisaksi episodiksi elämässäni. Menin tilaamaan Soneralta paljon kohutun ja kehutun iPhone 3 GS:n. Tilatessa luvattiin, että saan puhelimeni 2-4 vkon kuluttua. Meni ensimäiset kaksi viikkoa. En edes uskaltanut toivoa, että joku päivä postiluukku kolahtaisi “sillä tavalla”. Lueskelin nettifoorumeita saadakseni tietoa toimitusajoista, kyselin kavereilta enkä tarttunut vielä oljenkorteen ja soittanut Soneralle.
Elokuun lopussa tuli neljä viikkoa täyteen. Ajattelin (olin siis olemassa), että nyt on aika tarttua puhelimeen ja kysyä tilauksen perään. Soneran asiakaspalvelu (myöhemmin pelkkä aspa) vastasi 10 min jonotuksen jälkeen. Kohteliain sanankääntein sieltä kerrottiin tilaukseni olevan voimassa ja valiteltiin että vielä pitää vaan odottaa. Kuulemma iPhonen suosio oli yllättänyt kaikki. Varmaan sama ilmiö kuin jokavuotinen “talvi yllätti autoilijat”. No, ei auttanut itku eikä nastahampaiden kiristely torx-avaimella. Odottaman sinun pitää iHminen iPhoneasi. iHanuus on kyllä tulossa.
Kahdeksan viikon odottamisen jälkeen soitin taas aspaan. Nyt vastasi miellyttävä rouva-aspa alle 5 minuutin odottelun jälkeen. Hän pahoitteli heti syvästi ja nöyrästi iLuurini viivästymistä. Tarkisti järjestelmästä ™ missä iKännykkäni mahtaa olla. Olisi kuulemma pitänyt jo olla perillä. iHan totta? Olipa kiva kuulla! Niin minunkin mielestäni olisi pitänyt. Rouva-aspa otti oikein henkilökohtaiseksi asiakseen seurata iTilaukseni edistymistä ja iPuhelimeni laskeutumista kansalaisen keskuuteen. Kysyin aspa-rouvalta notta oisko mitään mahkua saada vähän iKompensaatiota pitkästä odotusajasta. Välipuhelu “ylemmälle aspa-toimihenkilölle” ja luvattiinhan sitä jollainn tavalla tulla vastaan, jahka iVan mahtava puhelimeni saapuisi käyttäjälle. Rouva-aspa lupasi lähettää heti minulle iTekstiviestinä seurantakoodin jolla paketin voisi havaita iTellan (ent. iPosti) järjestelmästä ™.
Vajaa viikko ja tekstiviesti saapui. Paketti on lähtenyt Tampereelta kohti Puksua! Samantien soi puhelimeni. Rouva-aspa sieltä soitteli henkilökohtaisesti. “Saitteko tekstiviestimme, nyt se iPhone on matkalla teille arvoisa herra!” iHmettä! Jo nyt? Eikä siinä kaikki! Sonera oli päättänyt tarjota kompensaatiota 60 euroa! Voi tätä onnenpäivää. Kiittelimme kilvan toisiamme. On se iHana saada hyvää palvelua.
Siinä se sitten pötkötti pöydällä. iPhone. iEttä se on sitten iHana. Kaikenlaista kivaa siihen sai ladattua. Reilu viikko sitä riemua riitti. Sitten iPuhelin alkoi sähistä minulle. iVan kuin kissa. Luureista ei kuulunut kuin hellasäröä. Arvannetkin lukijani mitä sitten tein? iVAN! Soitin aspaan! Nuorehko aspavirkailija oli jäykän asiallinen, kertoi vain lähimmän Sonera-kaupan osoitteen. Mielessäni pyöri muutama voimasana, mutta säästin ne seuraavaan kohteeseen. Sonera-kaupassa sanottiin että viepäs se iRiesa huoltoon, joka on tietysti toisella puolella kaupunkia, mutta sinne pääsee kätevästi ratikalla. Ja ne jampat on NIIN taitavia että samantien ohjelmoivat iRakkineen uutta vastaavaan kuntoon.
Huollossa. Sami istui huolitellusti vaaleanpunaisessa paidassaan ja jokainen hius täsmälleen oikeaan asentoon muotovaahdolla tuunattuna. Ei antanut armoa Sami. Sanoi että otetaan iRuumis huoltoon. Ei kuulemma pysty heti tsekkaamaan. Ehkä ensi viikolla. “Lähestymme sitten sms:llä!”
Parin päivän kuluttua se odotettu sms saapui. “Huoltokeissinne #666 odottaa varaosaa, ilmoitamme uudella sms:llä jahka noudettavissa – tähän viestiin ei voi vastata”.
Nyt odottelen sitä sms:ää. Aika SM:ia tämä on ollut tähän saakka.
Jaa että miksi kirjoitin tämän loputtomalta kuulostavan vuodatuksen. En tiedä. Ehkä helpottaakseni ketutusta ja että ei se kaikki ole kultaa mikä kiiltää. Ei edes iPhone.
(päivitys 15.11.2009)
Tulihan se riivatun puhelin. Tosin ei se alkuperäinen vaan sain tilalle ihan uuden. Oisko ollut ns. maanantaikappale? Mutta kylläpä kesti.
