Haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008)
“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.”
Joskus joutuu matkustamaan kauas löytääkseen lähellä olevan.
Upea oivallus.
Ihmisen kaipuu, välimatka, valo ja lähdön tarina aukeavat yksinkertaisessa kuvassa hienosti.
Graaffinen sommittelu ja toteutus nautittavaa.
Nopeasti, mutta ei sentään valon vauhdilla!
Hieno kuva. Viesti kulkee ja matka taittuu lähelle.
Yhteyksiä mantereelta toiselle
Yhteys näyttää toimivan…ainakin toiseen suuntaan.
Hieno kuva.