Rakettien ampuminen on kiehtova asia. Itselleni pikkupoikana se oli tosi kova juttu kun sai pari pikkurakettia ostettua. Jotka sitten ammuttiin jo ennen pimeän laskeutumista, kun ei millään malttanut odottaa. Nyt aikuisiällä (mutta lapsenmielellä) en enää itse kehtaisi raketteja ostaa/ampua, onneksi olen elämässäni saanut aikaiseksi edes yhden hyvän asian. Poikani. Hänen kanssaan voin tehdä juttuja joita oikeasti tekee mieli tehdä mutta ei ilman lapsen mukanaoloa kehtaa. Niinkuin rakettien ampumista. Me käytiin ampumassa pienet ilotulitteemme jo heti klo 18 jälkeen. Niinkuin monet muutkin lapsiperheet näköjään. Ja kivaa oli. Kuvia ei tullut otettua. Alla olevat kuvat kuvasin vuosi sitten Helsingissä puolen yön aikaan Eteläsatamassa.
